Moi!
Ja uusin tilannekatsaus: Tämänhetkisen diagnoosin mukaan vasemman nilkan toinen perodeus-jänne on sekä revennyt että haljennut. Toinen (en nyt muista kumpi oli kumpaa) olisi vain ottanut kipeää. Ja valaustukseksi, peredous-jänteitä on jalassa kaksi ja ne koukistavat nilkan. Pakollista lepoa 8 viikkoa, sitten alkaa kuntoutus.
Tänään pääsin ensimmäistä kertaa loukkaantumiseni jälkeen ulos enemmän kuin vain piipahtamaan. Tosin vain takapihalle, mutta on sitä raitista ilmaa sielläkin. Se oli enemmän kuin piristävää maattuani viikon sisällä 24/7 ja vain pari lääkärireissua vaihteluna. Huomasin mielenkiintoisen seikan ulkoillessani: Hitaasti, keppien kanssa liikuskellessa huomaa kaikenlaista kiinnostavaa, pientä ja erikoista. Pienen krookuksen, kauniin palan kaarnaa, haljenneen kiven, nuoren vaahteran verson. Kuulee tuulen ja linnut. Haistaa suon, versot ja varvut. Tuntee maan.
Olen itse aina liikkunut vauhdilla. Nyt kuitenkin huomasin, että joskus olisi ihan hyvä hidastaa vähän. Tehkää tekin se, ennen kuin on pakko.
-Ina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti