Moi!
Ja uusin tilannekatsaus: Tämänhetkisen diagnoosin mukaan vasemman nilkan toinen perodeus-jänne on sekä revennyt että haljennut. Toinen (en nyt muista kumpi oli kumpaa) olisi vain ottanut kipeää. Ja valaustukseksi, peredous-jänteitä on jalassa kaksi ja ne koukistavat nilkan. Pakollista lepoa 8 viikkoa, sitten alkaa kuntoutus.
Tänään pääsin ensimmäistä kertaa loukkaantumiseni jälkeen ulos enemmän kuin vain piipahtamaan. Tosin vain takapihalle, mutta on sitä raitista ilmaa sielläkin. Se oli enemmän kuin piristävää maattuani viikon sisällä 24/7 ja vain pari lääkärireissua vaihteluna. Huomasin mielenkiintoisen seikan ulkoillessani: Hitaasti, keppien kanssa liikuskellessa huomaa kaikenlaista kiinnostavaa, pientä ja erikoista. Pienen krookuksen, kauniin palan kaarnaa, haljenneen kiven, nuoren vaahteran verson. Kuulee tuulen ja linnut. Haistaa suon, versot ja varvut. Tuntee maan.
Olen itse aina liikkunut vauhdilla. Nyt kuitenkin huomasin, että joskus olisi ihan hyvä hidastaa vähän. Tehkää tekin se, ennen kuin on pakko.
-Ina
perjantai 26. huhtikuuta 2013
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Tosiystävät
Iltaa!
Ensimmäiseksi uusimmat uutiset: Kävelen kepeillä vähintään viikon, kaikella todennäköisyydellä enemmänkin. Kausi on minun osaltani pulkassa, sekä SimaBasket että JBT ovat minulle mahdottomia.
Tosiystävien merkitys on jo tässä viidessä päivässä ehtinyt korostua moneen kertaan. Ystäväni oli meillä koko viikonlopun, olimme sopineet asiasta jo etukäteen eivätkä kepit muuttaneet asiaa suuntaan tai toiseen. Ystävä, joka jaksoi ymmärtää turhautumiseni omaan avuttomuuteeni ja auttaa kaikissa pienissä asioissa, verhojen sulkemisessa ja aamiaisen kantamisessa pöytään, on kullanarvoinen.
Olen alkanut pitää myös youtubea kaverina. Jos kiukuttaa, niin eipähän tarvitse puhua, mutta saa silti seuraa :)
Mikään ei silti korvaa aitoa ihmistä. Myös loukkantuneena, jopa täyslepoon määrättynä, voi olla onnellinen. Nyt, kun olen ollut loukkaantuneena, olen ollut paitsi turhautunut, myös hämmästyttävän usein hyvin onnellinen. Joka päivä on jossain vaiheessa tullut fiilis "Mitä ikinä uskalsin toivoa mä sain sen".
Sen fiiliksen luovat ystävät. Aidot, luotettavat ystävät.
Loukkaantuminen ei tarkoita surua. Jos kepeillä voi olla näin iloinen, kuinka onnellinen sitä voikaan olla täysin terveenä?
-Ina
Ensimmäiseksi uusimmat uutiset: Kävelen kepeillä vähintään viikon, kaikella todennäköisyydellä enemmänkin. Kausi on minun osaltani pulkassa, sekä SimaBasket että JBT ovat minulle mahdottomia.
Tosiystävien merkitys on jo tässä viidessä päivässä ehtinyt korostua moneen kertaan. Ystäväni oli meillä koko viikonlopun, olimme sopineet asiasta jo etukäteen eivätkä kepit muuttaneet asiaa suuntaan tai toiseen. Ystävä, joka jaksoi ymmärtää turhautumiseni omaan avuttomuuteeni ja auttaa kaikissa pienissä asioissa, verhojen sulkemisessa ja aamiaisen kantamisessa pöytään, on kullanarvoinen.
Olen alkanut pitää myös youtubea kaverina. Jos kiukuttaa, niin eipähän tarvitse puhua, mutta saa silti seuraa :)
Mikään ei silti korvaa aitoa ihmistä. Myös loukkantuneena, jopa täyslepoon määrättynä, voi olla onnellinen. Nyt, kun olen ollut loukkaantuneena, olen ollut paitsi turhautunut, myös hämmästyttävän usein hyvin onnellinen. Joka päivä on jossain vaiheessa tullut fiilis "Mitä ikinä uskalsin toivoa mä sain sen".
Sen fiiliksen luovat ystävät. Aidot, luotettavat ystävät.
Loukkaantuminen ei tarkoita surua. Jos kepeillä voi olla näin iloinen, kuinka onnellinen sitä voikaan olla täysin terveenä?
-Ina
perjantai 19. huhtikuuta 2013
Liikuntakyvyn riemusta
Huomenta!
Nyt ei oikein ajatus kulje, mutta katsotaanpa mitä onnistun tänne runoilemaan...
Eli siis kaikille kyselijöille vastaus, kyllä, minulla on kepit, ei, en tiedä kuinka kauan ne ovat, ei, kukaan ei tiedä mitä tapahtui, ja ei, en pelaa lauantaina.
Ehdin olla yhden illan ja yhden aamun ilman keppejä, ja siinä ajassa ehdin huomata, kuinka rasittavaa on kun on käytännössä liikuntakyvytön: Jos vaikka juomapullo jäi parin metrin päähän, piti pyytää joku ojentamaan se. Täytyy sanoa, että se RISOO.
No, torstaina tuli onneksi puoliltapäivin kepit ja sen jälkeen elämä helpottui huomattavasti. Ne ovat kyllä kiva keksintö! Mutta on niilläkin liikkuminen avutonta. Jos tahtoo syödä, täytyy syödä just siinä mihin sen aterian kasaa, koska lautasia tai ruokatarvikkeita ei kykene siirtelemään. Jos tiellä on mattoja, on oltava pirun varovainen ettei liukastu tai kompastu niihin. Kissanlelut on aika tappavia, jos keppi sattuu osumaan niiden päälle. No, mä olen onneksi kaikkein surkeimmassakin tapauksessa kepeillä vain pari viikkoa, todennäköisesti en viikkoakaan.
Mutta tämän jälkeen osaa kyllä tuota liikuntakykyä arvostaa aivan toisella tavalla!
Hyvää päivänjatkoa!
-Ina
Nyt ei oikein ajatus kulje, mutta katsotaanpa mitä onnistun tänne runoilemaan...
Eli siis kaikille kyselijöille vastaus, kyllä, minulla on kepit, ei, en tiedä kuinka kauan ne ovat, ei, kukaan ei tiedä mitä tapahtui, ja ei, en pelaa lauantaina.
Ehdin olla yhden illan ja yhden aamun ilman keppejä, ja siinä ajassa ehdin huomata, kuinka rasittavaa on kun on käytännössä liikuntakyvytön: Jos vaikka juomapullo jäi parin metrin päähän, piti pyytää joku ojentamaan se. Täytyy sanoa, että se RISOO.
No, torstaina tuli onneksi puoliltapäivin kepit ja sen jälkeen elämä helpottui huomattavasti. Ne ovat kyllä kiva keksintö! Mutta on niilläkin liikkuminen avutonta. Jos tahtoo syödä, täytyy syödä just siinä mihin sen aterian kasaa, koska lautasia tai ruokatarvikkeita ei kykene siirtelemään. Jos tiellä on mattoja, on oltava pirun varovainen ettei liukastu tai kompastu niihin. Kissanlelut on aika tappavia, jos keppi sattuu osumaan niiden päälle. No, mä olen onneksi kaikkein surkeimmassakin tapauksessa kepeillä vain pari viikkoa, todennäköisesti en viikkoakaan.
Mutta tämän jälkeen osaa kyllä tuota liikuntakykyä arvostaa aivan toisella tavalla!
Hyvää päivänjatkoa!
-Ina
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Terkut bloginpitäjien kokouksesta!
Iltaa!
Kiva loikoilla ihan kuolleena maha täys tortilloista ja marja- jogurtticoctailista, keittiö siivottuna ja läksyt tehtynä huomista varten, jolloin menemmekin poikkeuksellisesti yhdessä kouluun, kun Säde on yökylässä!
Pääsin hieman Sädettä aiemmin, joten tulin junalla kotiin. Säde tuli puolisen tuntia myöhemmin bussilla, jolloin menin häntä vastaan pikkukaupallemme. Teimme samalla ostoket illan ruokia varten.
Kotona söimme ensin vanhempieni valmistaman lounaan, jonka jälkeen valmistimme marja- jogurtticoctailin. Sitten katsoimme pari suosikkiohjelmaamme ja teimme läksyt. Sitten olikin jo aika valmistaa tortillat ja siivota keittiö.
Sitten siirryimme kohtuullisen kuolleina huoneeseeni loikoilemaan valtavaan säkkituoliin ja kuuntelemaan musiikkia. Tervetuloa fiiliksiimme:
Cheek,kyyneleet
Meillä ei Säteen kanssa ole kovinkaan paljon yhteistä, kumma kyllä, mutta silti me tulemme mainiosti toimeen. Kuuntelemme eri musiikkia, luemme eri kirjoja, näemme TV- sarjat eri lailla, eri aineet ovat vahvuuksiamme, vapaa- ajallamme teemme eri asioita. Emme edes toisemme tavatessamme yleensä tee mitään, emme välttämättä edes puhu. Olemme vain ja pohdimme omiamme. Kokkaamme tai leivomme jossain välissä, mutta muuten vain oleskelemme.
Joskus elämä on kummallista :)
Hyvää illanjatkoa!
-Frendit
Kiva loikoilla ihan kuolleena maha täys tortilloista ja marja- jogurtticoctailista, keittiö siivottuna ja läksyt tehtynä huomista varten, jolloin menemmekin poikkeuksellisesti yhdessä kouluun, kun Säde on yökylässä!
Pääsin hieman Sädettä aiemmin, joten tulin junalla kotiin. Säde tuli puolisen tuntia myöhemmin bussilla, jolloin menin häntä vastaan pikkukaupallemme. Teimme samalla ostoket illan ruokia varten.
Kotona söimme ensin vanhempieni valmistaman lounaan, jonka jälkeen valmistimme marja- jogurtticoctailin. Sitten katsoimme pari suosikkiohjelmaamme ja teimme läksyt. Sitten olikin jo aika valmistaa tortillat ja siivota keittiö.
Sitten siirryimme kohtuullisen kuolleina huoneeseeni loikoilemaan valtavaan säkkituoliin ja kuuntelemaan musiikkia. Tervetuloa fiiliksiimme:
Cheek,kyyneleet
Meillä ei Säteen kanssa ole kovinkaan paljon yhteistä, kumma kyllä, mutta silti me tulemme mainiosti toimeen. Kuuntelemme eri musiikkia, luemme eri kirjoja, näemme TV- sarjat eri lailla, eri aineet ovat vahvuuksiamme, vapaa- ajallamme teemme eri asioita. Emme edes toisemme tavatessamme yleensä tee mitään, emme välttämättä edes puhu. Olemme vain ja pohdimme omiamme. Kokkaamme tai leivomme jossain välissä, mutta muuten vain oleskelemme.
Joskus elämä on kummallista :)
Hyvää illanjatkoa!
-Frendit
maanantai 8. huhtikuuta 2013
Juorukellot soi
Anteeksi suorastaan verkkaiseksi muuttunut yhteydenpitoni! Kiireet - niitä on paljon, mutten käytä sitä tekosyynä. Sopiiko, että lupaan parantaa aktiivisuuttani?
Huomenna näemmekin pitkästä aikaa, minä ja Säde. Emme olekaan tavanneet sitten tämän blogin perustamisen jälkeen kuin pari kertaa vilaukselta koulussa. Elämä on niin hankalaa!
No, huomenna parannamme senkin asian. Suosikkiohjelmia yhdessä, herkkuja, kuulumisia ja - juoruja! Kuulostaa hyvältä, eikö?
Luin jokin aika sitten lehdestä, että juoruilu on sallittua. Niin kauan, kun juttuja ei kerro eteenpäin. Mutta eikös juoruilun tarkoitus nimenomaan ole kertoa ettenpäin kylillä ja koulussa kuultuja juttuja?
Ei. Juoruilu tuo hyvää mieltä ja lujittaa ystävyyssuhdetta. Toki juoruillassa saatetaan puida myös koulun kuumimmat uutiset, mutta juoruilua parhaimmillaan, oikeaa laatujuorua, on käsitellä kaikki itseä ja kaveria koskevat jutut ja kertoa paljon salaisuuksia. Siihen ei kuulu se, että ne kerrotaan seuraavana päivänä eteenpäin.
Salaisuudet punovat ystävät tiukasti yhteen. Hyvälle ystävälle voi kertoa huolet ja murheet, ilot ja surut, riemut ja voitot. Hyvä ystävä kertoo ja kuuntelee. On kausia, jolloin toinen on enemmän äänessä kuin toinen, on pitkiä taukoja jolloin ei nähdä, on kinoja ja erimielisyyksiä ja mustasukkaisuutta. Riidat ja hyvät kaudet ovat ihmissuhteissa normaaleja. Mutta salaisuudet, ne pitävät ystävykset yhdessä silloinkin, kun aika loppuu eikä toista nää.
Nyt täytyy ruveta siivoomaan että Säde mahtuu tulemaan!
-Ina
Huomenna näemmekin pitkästä aikaa, minä ja Säde. Emme olekaan tavanneet sitten tämän blogin perustamisen jälkeen kuin pari kertaa vilaukselta koulussa. Elämä on niin hankalaa!
No, huomenna parannamme senkin asian. Suosikkiohjelmia yhdessä, herkkuja, kuulumisia ja - juoruja! Kuulostaa hyvältä, eikö?
Luin jokin aika sitten lehdestä, että juoruilu on sallittua. Niin kauan, kun juttuja ei kerro eteenpäin. Mutta eikös juoruilun tarkoitus nimenomaan ole kertoa ettenpäin kylillä ja koulussa kuultuja juttuja?
Ei. Juoruilu tuo hyvää mieltä ja lujittaa ystävyyssuhdetta. Toki juoruillassa saatetaan puida myös koulun kuumimmat uutiset, mutta juoruilua parhaimmillaan, oikeaa laatujuorua, on käsitellä kaikki itseä ja kaveria koskevat jutut ja kertoa paljon salaisuuksia. Siihen ei kuulu se, että ne kerrotaan seuraavana päivänä eteenpäin.
Salaisuudet punovat ystävät tiukasti yhteen. Hyvälle ystävälle voi kertoa huolet ja murheet, ilot ja surut, riemut ja voitot. Hyvä ystävä kertoo ja kuuntelee. On kausia, jolloin toinen on enemmän äänessä kuin toinen, on pitkiä taukoja jolloin ei nähdä, on kinoja ja erimielisyyksiä ja mustasukkaisuutta. Riidat ja hyvät kaudet ovat ihmissuhteissa normaaleja. Mutta salaisuudet, ne pitävät ystävykset yhdessä silloinkin, kun aika loppuu eikä toista nää.
Nyt täytyy ruveta siivoomaan että Säde mahtuu tulemaan!
-Ina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)