Lurpsun esittely

Kurr miau purr!

Minäpä pääsin oikein riehumaan näppikselle, sillä kaverini unohti koneensa auki... Niimpä vaihdoin profiilikuvan vastaamaan tämän blogin pitäjää. Lisäksi katselin, että kavereistani oli blogissa esittelyt, joten nytpä kerron hieman itsestäni:

Nimi: Lurpstiina Karlsson, kutsutaan Lurpsuksi.
Ikä: Melkein kahdeksan vuotta.

Silmäni ovat keltamustat, turkkini tummanruskean-, harmaan- ja keltaisen sekoitus, jossa on valkoista laikkuina ja mustaa täplinä ja raitoina. Lisäksi minulla on valkoiset tossut.

Asun ystäväni Mustikan kanssa Hikiällä tämän blogin pitäjän, Inan, luona. Mustikka on musta, keltasilmäinen, 1,5 vuotias veijari. Näkyy profiilikuvassa takanani.

Lempimusiikkini on raksujen ropiseminen kuppiin. Mielitekemisiäni ovat nukkuminen, kameralle poseeraaminen, puoliJätin kanssa koneella surffailu ja Mustikan kanssa painiminen.

Joko uskotte, että tykkään ihan todella poseerata? Ylintäkään ei ole muokattu! Vannon sen kannuskynteni kautta.

Menneisyytemme on salainen, sillä olemme rescue- kissoja Riihimäen Onnentassusta. Meidät adoptoitiin sieltä viimevuoden heinäkuussa, sillä edellinen omistajamme kyllästyi ja kyytsäsi meidät sinne. Sitä aikaa en välitä muistella...

Kirjoista en juuri perusta, mutta Aamupostin ja Lemmikin luen säännöllisesti. Aamupostille erävoitto, se rapisee paremmin.

Ulkoilu on ihan kivaa, mutta parveke riittää reviirikseni. En halua joutua eroon Jätti- perheestäni. Mustikka ulkoilee enemmän.

Mutta nyt taidan mennä päiväunille...
Raukea haukotus Sinulle!
-Lurpsu

Lurpsulta sekalaisia

Iltaa!

Olen nyt vallan ihastunut tämän blogin pitämiseen, vaikka näppikselle pääsy onkin edelleen tuskaista. Mutta siis, minä täällä jälleen, Lurpsu!

Sain supertarkkoihin kissankorviini huolestuttavia uutisia. Kaksi perheenjäsentämme ovat vakavasti sairaina: He ovat koirakuumeessa. En oikein ymmärrä asiaa, sillä koirat ovat ihan OK. Mutta kuume on vakava asia, tämän blogin virallinen pitäjäkin on ollut siinä. Silloin hän voi huonosti ja tärisee ja palelee. Nyt hän on vain innoissaan ja surffailee netissä. En ymmärrä.

Minä olen kehittynyt tässä kirjoittamisessa, vaikka itse sanonkin. Hallitsen jo mainiosti kaksitassujärjestelmän. Ja olen jo lähetellyt sähköpostiakin puoliJätin osoitteesta, mutta omalla allekirjoituksellani :)

PuoliJätti on käynyt tekemässä muutaman kokeen, ja olen jälleen joutunut muistamaan, kuinka korviaraastava kapistus herätyskello on. Mutta sitä ihmettelen, että kaverini on ollut innoissaan ja palatessaan sanonut, että olipa ihana nähdä kaikki kaverit. Ja harmittelee kun ei voinut jäädä. Kaipa hänen aivonsa ovat pehmenneet sängynpohjalle joutumisesta.

http://www.youtube.com/watch?v=HHjfR56NeR8

Tätä se nyt kuuntelee :) Klikatkaa linkkiä, niin pääsette sitten siirtymään välillisen laatikon kautta :)

Mutta nyt joudun jälleen pakenemaan!

Hyviä iltaraksuja!
-Lurpsu

Ps. Harmi kun näppikselle jäävät karvat paljastavat minut aina!

Minä täällä taas, Lurpsu

Miau!

Huomasin, että kaverini ei ole pitänyt teistä yhtään huolta! Niimpä minä, Lurpsu, hyppään jälleen puikkoihin.

Tuo puoliJätti tarvitsee kyllä jatkuvaa huolenpitoa, vaikkei jänne kuulemma sittenkään ole rikki. Oli jossain avaruusaluksessa, jolla oli kamalan vaikea nimi. Ihan pääkaupunkiin asti ajoivat siihen vekottimeen. Jotenkin se liittyi jääkaappiin ja kuvaamiseen. Magneettijalka? No jotain, en nyt jaksa muistaa. Kuulin, kun sille sanottiin, että se joutuu vielä kauan aikaa kulkemaan kepeillä. Ne tikut on ihan kummallisia, mutta niihin ei saa törmätä. Siitä tulee huutia. Eikä sen toista käpälää vasten saa puskea eikä sen päällä saa kiipeillä. Ja siinä on semmoinen valkoinen mato, näin kun sitä kiedottiin siihen.

Mutta siis, sanoinhan, että puoliJätti tarvitsee jatkuvaa apua. Aamulla se täytyy herättää, illalla nukuttaa, päivällä vahtia kun se syö, menee ulos ja katsoo sitä valoruutua. Se liikkuu niin hitaasti ja omituisesti. Mutta kun se avaa sellaisen läpinäkyvän hommelin seinästä, semmoisen minkä takana on ulkoilmaa, minulla on kivaa. Saan istuskella siinä tasolla ja haistella ulkomaailman tapahtumia, vaikkei minua huvitakkaan lähteä retkeilemään.

Toisaalta, on tällä valvonnalla hyvätkin puolensa. Saan tämän tästä rapsutuksia ja melkein jatkuvasti huomiota, ja saan ihan luvalla olla montamonta tuntia sängyssä. Kukaan ei katso pahalla, kun en mene pientä hetkeä enempää ulos. Tämä on kivaa!

Tätä puoliJätti kuuntelee tosi paljon! Minäkin osaan jo sanat ulkoa!
http://www.youtube.com/watch?v=2F1aVquleds

Mutta nyt pitää lähteä! Se tulee ja saan huutia jos se huomaa että olen näppiksellä!
-Lurpsu