Huomenta!
Nyt ei oikein ajatus kulje, mutta katsotaanpa mitä onnistun tänne runoilemaan...
Eli siis kaikille kyselijöille vastaus, kyllä, minulla on kepit, ei, en tiedä kuinka kauan ne ovat, ei, kukaan ei tiedä mitä tapahtui, ja ei, en pelaa lauantaina.
Ehdin olla yhden illan ja yhden aamun ilman keppejä, ja siinä ajassa ehdin huomata, kuinka rasittavaa on kun on käytännössä liikuntakyvytön: Jos vaikka juomapullo jäi parin metrin päähän, piti pyytää joku ojentamaan se. Täytyy sanoa, että se RISOO.
No, torstaina tuli onneksi puoliltapäivin kepit ja sen jälkeen elämä helpottui huomattavasti. Ne ovat kyllä kiva keksintö! Mutta on niilläkin liikkuminen avutonta. Jos tahtoo syödä, täytyy syödä just siinä mihin sen aterian kasaa, koska lautasia tai ruokatarvikkeita ei kykene siirtelemään. Jos tiellä on mattoja, on oltava pirun varovainen ettei liukastu tai kompastu niihin. Kissanlelut on aika tappavia, jos keppi sattuu osumaan niiden päälle. No, mä olen onneksi kaikkein surkeimmassakin tapauksessa kepeillä vain pari viikkoa, todennäköisesti en viikkoakaan.
Mutta tämän jälkeen osaa kyllä tuota liikuntakykyä arvostaa aivan toisella tavalla!
Hyvää päivänjatkoa!
-Ina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti