Hyvää huomenta!
Tervehdys on varmasti jokaiselle tuttu vanhalta kunnon ala-, ja miksei yläasteajaltakin, kun tunnin alussa noustiin seisomaan, tervehdittiin puolin ja toisin ja sitten istuuduttiin ja aloitettiin tunti. Yhtä oleellisesti kouluun kuuluu myös kokeet- niitä on, toiset lukevat niihin, toiset eivät, mutta yleensä niistä silti päästään läpi. Jo käytännöllisyydenkin vuoksi opettajat merkitsivät virheet punaisella kynällä, joka erottuu hyvin. Tietysti perinteetkin on otettava huomioon. Joillekkin hyvä numero on 7, toiselle 9, joku tavoittelee aina kymppiä. Ysin oppilas saattaa harmistua, järkyttyäkkin, jos kokeesta tulee 7-. Kuitenkaan kukaan meistä ei vielä ole koenumeroiden takia joutunut psykiatriseen hoitoon. Jos oikein muistan, numeroitakin alettiin saada vasta kakkosella tai kolmosella, sitä ennen oli sanalliset arvostelut tai hymynaamoja tai jotain vastaavaa. Siksipä minulla oli naurussa ja järkytyksessä pitelemistä, kun luin muutamia päiviä sitten uutisesta, jonka mukaan Coloradon yliopiston tutkijat vaativat Yhdysvaltalaisia opettajia lopettamaan punakynien käytön kokeiden korjaamisessa. Perusteluna on, että se järkyttää lapsia yhtä paljon kuin vaikkapa huutaminen. Myönnän, että huutamista säikähtikin ykkösellä ja kakkosella, ehkä kolmosellakin, mutta että kokeita ei saisi enää korjata punaisilla kynillä, se on jo liikaa. Kohta varmaan kielletään opettajilta mustat vaatteet, koska se voidaan tulkita uhkaavaksi. Järkytykseni pohjalla on sekin käytännön seikka, että vaikkapa sininen tai keltainen kynä ei erotu mustavalkoisesta koepaperista. Niin, onhan sekin synkkä väriyhdistelmä, ja kokeet ylipäätään, nehän saattavat stressata pikku pilttejä! Saattaa kuulostaa tekopyhältä, että puolustan kokeita, mutta onhan niissäkin oma viehättävyytensä. Hyvät numerot jaksavat aina ilahduttaa. Ja koulut ylipäänsä - nekin voi hyvänä päivänä kokea seikkailuna. Ja eikö olekin aika kiva ymmärtää, mitä vaikkapa katukylteissä lukee- koulua on ollut ammoisilta antiikin Kreikan ajoilta ja kaikella todennäköisyydellä sitä tulee olemaan vielä silloinkin, kun hyvätuloiset viettävät lomansa kuussa. Onhan koulukin perinne, ja sen avulla voimme kommunikoida kielellämme ja ymmärtää muita kulttuureita. Sitäpaisti, jos emme opiskelisi yhdeksää, lukio mukaan luettuna yhtätoista vuotta, emme voisi juhlia sen päättymistä. Mielenkiintoinen seikka, eikö totta.
Siinäpä vähän pohdittavaa.
-Ina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti