Hurr! Olen aina ihaillut alkuperäiskansoja, mutta eskimoksi minusta ei olisi...
Aamu oli siihen asti hyvä, kunnes katsoin pakkasmittaria. Auringonpaiste oli toki mukavaa ja teki päivästä kauniin, mutta kuka kaipaa kaunista säätä kun ulkona on niin kylmä että huulet jäätyy yhteen?? Ensimmäiseksi aamulla oli TT:n koe, ja niitä taitoja voidaan vielä tarvita, kun täytyy sulatella kengänpohjista maahan kiinni jäätyneitä ja sitten lumen alle uponneita ystäviä keväällä, kun hanget sulavat ja he tulevat näkyviin. Okei okei, talvi on ihan kiva juttu, mutta kaikkea kohtuudella! Kavereiden kanssa vertaillessani huomasin, että pakkasta oli hieman paikasta vaihdellen 23-27 celciusta. Mikä meitä täällä pohjolassa riivaa? Eletään puolet vuodesta pakastinlämpötiloissa, raahaudutaan säädyttömän aikaisin töihin tai kouluun eikä edes pidetä kunnon siestaa. Minne minä olenkaan syntynyt... Olisihan se nyt ihan toista, jos yleisin kokousaika on huomenna, joka työpäivä kunnon siesta, ympäri vuoden tuoreita hedelmiä ja koulun jälkeen voisi lähteä biitsille ottamaan aurinkoa (tai minut tuntien sukeltelemaan delffiinien kanssa). No, onhan pohjolan pussipimeydessäkin puolensa. Kuvitelkaapa, millaista olisi elää jossain Kanariansaarilla tai Turkissa! Opettajat vaatisivat, että tunneilla pitää olla hereillä, yliystävälliset naapurit tunkisivat nokkansa joka asiaan ja talouskin olisi aivan mitä sattuu. Toista se sentään on täällä Suomessa. Suurimmalla osalla koulun tunneista voi nukkua, sillä kaikki, myös opettajat ovat horroksessa. Naapuritkin jökottävät kiltisti omissa looseissaan eikä kukaan ole kiinnostunut asioistasi ennen kuin luukutat aivan täysillä suosikkimusiikkiasi ja kutsut kämpän täyteen kamuja. Ja talouskin on tasaisesti joko plussaa tai miinusta, yhdessä päivässä ei tapahdu ihmeitä suuntaan tai toiseen.
Hyvää päivänjatkoa kaikille!
-Ina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti