Blaah... Herätä pitäisi, vaikka kello on vasta 7.30 sunnuntaiaamuna... Ketä kiinnostaa? Ei mua ainakaan. Painan pään tyynyyn, mutta lopulta, urheasta taistelustani huolimatta, silmät on avattava. Ensimmäinen, mitä näen, on katto. Masentavaa. Se yrittää kaataa aivoverkkoni, joten joudun kääntämään katseeni. Totean, että päälläni lojuu poikittain puolitoistametrinen jääkarhu. Se on onneksi ystävällistä laatua, eikä syö minua. Tarkemmin sanottuna, se on ystäväni. Ihana, kaikkien pehmolelujen kuningas Max! Kun pääsen parvisängystäni alas, superagenttikissani Lurpsu meinaa kampata minut ilmoittaessaan, että on aika tehdä kriisikokous ruokakupille. Parin pelottavan melkein-liukastuin-sukkaan- tilanteen ja hammaspesun jälkeen pääsen lopulta omalle aamiaiselleni. Siellä saan seurakseni kaksi ihmisapinaa, toinen on ärsyttävän pirteä ja kertoo jo ripustaneensa pyykit ja toinen murahtelee ja lukee lehteä. Pelottavaa, mutta selviydyn. Kun saan arvottua itselleni hyvät aamiaistarvikkeet (sekin on kamalan vaikeaa!) ja syötyä ne, kävelen vanhempien apinoiden makuuhuoneen ohi. Sänky on yhä petaamatta ja rutussa oleva peitto aivan huutaa minua nukkumaan. En voi vastustaa kiusausta... Lopulta päädyn hurjaan taisteluun aivojani tuhoavia univalloittajia vastaan, olen tosin pahasti tappioasemassa. Lopulta pääsen livahtamaan karkuun. Elämä on kuitenkin jatkuvia vaaroja! Seuraavaksi etsin treenikassini, ja joudun pelastamaan kaksi panttivankina ollutta tossua muumioitunelta hikisukilta. Taistelu on kova, mutta ainoastaan haavoitun. Panttivangit pääsevät vapauteen. Mutta Batman ei saa levätä... Seuraavaksi on jahdattava shortseja, ja muutaman hetken tiukan jahdin päätteeksi saan lurjuksen kiinni. Mutta seuraava vaara odottaa... Nimittäin T-paidan metsästys jatkuvassa sortumis ja -lumivyöryvaarassa olevasta kaapista. Se melkein sortuu niskaani, mutta pääsen paidan kanssa pakoon. Sitten pitäisi vielä löytää juomapullo, mutta se on karannut! Kidnappaan itselleni toisen pullon ja ruokin sen. Lopulta pääsen lähtemään aamutreeneihini, mutta ennen sitä on vielä yksi koettelemus. Nimittäin matkamusiikin valinta...
Siinäpä normaali sunnuntaiaamu.
Hyvää illanjatkoa!
-Ina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti