Kolme, kaksi, yksi...
Se on tulossa! Se on täällä! Ihan kohta! Enää hetki!
Se on kevät! Tuo voima, joka saa ihmiset siivoamaan kotinsa, hymyilemään toisilleen ja lähtemään ulos.
Tajusin sen tänään kaivaessani ystäväni kanssa trampoliinia esiin lumen alta. Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja sitä ei vain voinut olla nauramatta. Elämä tuntui kaikin puolin kivalta, ja erityisesti vahvalta. Koulun huolet olivat jossain valovuosien päässä, siinä oli vain se hetki, vain se hetki merkitsi oikeasti jotain. Menneelle kun ei voi mitään ja tuleva on vasta tulossa. Se oli niin mahtava fiilis, tukka sotkussa, lunta hihansuissa, tumput märkinä ja paljon naurua.
No, hetki tottakai meni ohi. Erosimme, menin kuumaan suihkuun ja söin, mutta muisto pysyi mielessäni. Se oli jotenkin maaginen. Ne hetket eivät tule pakottamalla, pyytämällä eikä odottamalla. Ne tulevat, kun on tyytyväinen siihen mitä on, kun on valmis irroittamaan otteensa huolistaan ja nauttimaan. Ne tulevat, kun veressä on raikasta happea ja suonissa spontaania iloa.
Mutta ne muistaa vasta, kun ne osaa huomata ja pitää niistä kii. Ne tuovat voimaa vasta, kun niistä nauttii. Ja ne pysyvät mielessä vasta, kun osaa olla stressaamatta siitä, että kohta se loppuu.
En pakota enkä pyydä teitä nauttimaan niistä. Mutta haluan kertoa, että kuka tahansa voi kokea sen. Kuka tahansa voi olla kaksi minuuttia onnellinen.
-Ina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti