Chillailua a la kissat

Purr!

Ollapa kissa! Katselin tässä eräänä aamuna kissojamme, enkä voinut olla hymyilemättä. Niillä sentään riittää jännitystä elämässään:

Ensimmäinen ongelmamme oli tietenkin mahan täyttäminen. Menimme Jättien luo, joista toinen pällisteli kirjaksi kutsuttua esinettä ja toinen puhisi kuin hengenhädässä. Teimme sopimuksen, että Mustikka jäisi vartioon ja minä lähtisin kiipeilemään kirjaJätin luo. Yritin vienosti töniä huomiota itselleni kertokseni, että mahani murisi. Mutta mitä minä sainkaan! Rapsutuksia. Ne toki tuntuvat oikein mukavilta, mutta olimme Mustikan kanssa huolissamme mahoistamme. Lopulta kirjaJätti alkoi nauraa ja nousta ylös. Jouduin kiireesti pomppaamaan lattialle. Saimme kuitenkin sapuskaa, mikä on hyvä.

Syötyämme oli Matonruttaustuokion aika. Juoksimme tuhatta ja sataa ympäri kämppää, ja saimme kaikki matot ihan tuhannen rutulle. Juoksimme ympäri kämppää ihan kirjaimellisesti, sillä täällä pääsee keittiön, ruokailutilan, eteisen ja käytävän kautta juoksemaan ympyrää! Se oli hauskaa! Siinä sivussa pääsin vähän kurmottamaan Mustikkaa :) Sitten puhinaJätti rapsutteli Mustikkaa ja kirjaJätti minua. Se oli kivaa!

Pienten nokosten jälkeen oli päivän seuraava tuokio: puoliJätin kassinpakkaus. Vaatehuoneen avonainen ovi, rapisevat muovipussit, vaatekasat ja iso kisakassi muodostivat mainion väijytantereen. Tietysti oman fiiliksensä luo se, että tämä miltei päivittäinen rutiini tapahtuu käytävällä, aika ahtaassa kohdassa. Väijyimme toisiamme kassien, pussien, pinojen ja ovien varjoissa. Siinä sivussa tutkimme myös yleensä suljetun vaatekomeron salaisuuksia.

Tämän jälkeen talo tyhjenikin miltei neljäksi tunniksi. Se on mitä mainiointa nukkumisaikaa. Olohuoneen karvalankamatolle paistaa aurinko, mutta takkahuoneen sohvalla on kaikkein lämpimintä. PuoliJätin nukkumishuoneen sohvalla taas saa aivan taatusti olla rauhassa. Mustikka suosii sitä paikkaa. Keskellä käytävää eteisen päädyssä pystyy nukkuessaankin vahtimaan, milloin perhe palaa. Saunan ämpärissä on mukavan viileää, ja se onkin toinen Mustikan suosikeista, erityisesti kesällä. Olohuoneen sohvalla taas on kaikkein pehmoisin nukkupaikka. Jättien sängyssä saa makeimmat unet, mutta yleensä siellä on kaikenlaista unta häiritsevää, kuten farkkuja, joiden vöiden metallit kalahtelevat ikävästi. Mutta kuten ymmärsitte, valinnanvaraa riittää.

Kun Jätit palaavat, Mustikka lähtee yleensä ulos. Minä en ulkoilmasta piittaa, joten yleensä leikin parilla ihanalla, nuhjuisella ponksulla, tai sitten väijyn Jättejä tuolien ja pöytien alla. Melkein aina saan jonkun yllytettyä hippaan. Kun Mustikka on palannut retkeltään ja odottaa parvekkeen oven takana, on minun tehtäväni ilmoittaa siitä Jäteille, että ne ymmärtävät päästää ystäväni sisään.

Loppuilta kuluukin sitten mukavasti chillaillessa ja syödessä. Ja kun Jätit käyvät nukkumaan, me aloitamme omat, salaiset puuhamme ;)

Muistakaahan tekin nukkua!
-Lurpsu
(Ina oli hyvä assistentti)