Juhuu, ystävät!
En ole päässytkään ikuisuuksiin tervehtimään teitä. Mutta nyt olen täällä jälleen. Arvaatko jo? Aivan oikein. Olen Lurpsu!
Nyt, ennen kuin unohdan, sanon teille, että nykyään kommentoimaan pääsee, vaikkei olisikaan rekisteröitynyt. Jotain muutakin piti sanomani, mutta nyt en muista, että mitä...
Täällä jyrisee, sataa ja salamoi, mutta ei pelota. Pelkääminen on pelkurien hommaa. Vesi ihan paiskautuu alas asfalttiin, ja äsken paukahti ihan lähellä. Onneksi talon seinät on niin paksut, että se kuullosti vain ilotulitusraketilta. Huomaatteko, olen opetellut teidän Jättiläisten kieltä, ja hallitsen sen jo mainiosti!
Mutta te sönkötätte kuulemma useampaa versiota... On se meillä eläimillä niin paljon helpompaa, kaikki ymmärtää samaa kieltä! Olen kuunnellut kun puoliJätti on lukenut läksyjään: Ai häve tsoo cat. Mai famili is smool. Tai: Ja haar tvoo katten. Ja buur i Haushärvi.
Noita kieliä puhutaan kuulemma merten takana. En minä vaan oo yhtään merta nähnyt...
Palaillaan!
-Lurpsu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti